Tänä aamuna olin saanut joulupostia Ameriikanmaasta asti, sillä menninkäisen näköinen professorisetä Arizonasta oli lähettänyt toivomiani bakteereita. Olin siis varmasti ollut kiltti tyttö. Joulupakettien joukosta paljastui myös uudenuutukaisia pipettejä, jotka olivat meille yhtä suuren innon aihe kuin ponilinna viisivuotiaalle. No, melkein.

Mielenkiintoinen ilmiö on se, että välillä saa päähänsä: "Minä haluan, että tämä tutkittu asia toimii näin.Tämä minun ideani on yksinkertainen ja elegantti ja selittäisi koko hypoteesin parhainpäin. piste" Sitä haluaa tulokset, jotka olisivat täydellisessä sopusoinnussa sen loistoidean kanssa, joka päähän on putkahtanut, eikä suostu sieltä liikahtamaan. Tietenkin tulokset ovat a) päivastaiset kuin odotettua b) jotain aivan muuta, joka mutkistaa ongelmaa entisestään sen sijaan, että tarjoaisivat selityksen sille. Loistoideasta on pakko luopua, huokaista, ja alkaa miettiä miten tulossopasta selviää. Törmäsin tänään vaihtoehtoon b. Luonto ei koskaan toimi niinkuin ihminen haluaa. Kaikenlisäksi näin viimeyönä unta happielektrodista:

M-

Viikon vastapelurit: Kvantitatiivinen vs kvalitatiivinen tutkimus