Myöntäkää pois, että kun ajattelette molekyylibiologian laboratoriota, mielessänne käy ensimmäisenä avara tila, jossa jokainen tavara on omalla paikallaan. Laboratoriohan on pullollaan modernisti muotoiltuja, mielellään krominhohtoisia koneita. Upouudet tietokoneetkin ovat tyylikkäitä ja hyllyjä reunustavat lasipullojen siistit rivit. Pulloissa on iloisenvärisiä nesteitä. Pääosin kaikki on valkoista tai läpinäkyvää kuin sairaalassa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Vain silloin, kun tutkijoiden ei ole vielä annettu tehdä oloaan kotoisaksi, voi uusi laboratorio näyttää siltä. Konekanta on usein vanhaa, ja pahimmassa tapauksessa vain perimätieto kertoo kuinka kyseinen laite toimii. Kylmän sodan aikaiset masiinat vaativat hellää huolenpitoa ja erilaisia kikkoja, joita voi sitten yksi toisensa jälkeen kokeilla koneen leikkiessä mykkäkoulua. Kaikenlaista sälää, johtoja ja epämääräisiä kasoja papereita lojuu jokapaikassa. Yleensä  koemateriaali sentään pysyy sille tarkoitetussa paikassa, varsinkin jos se on GMO:ta. Tällöin Geenitekniikanlautakunnan valvova silmä pitää tilat kurissa ja herran nuhteessa.

Laboratoriossa joutuu askartelemaan yllättävän paljon. Hyvin harvaan kokeeseen on suunniteltu juuri sopivaa konetta/käsittelylaitetta, joten joudut keksimään ja rakentamaan sellaisen itse. Kyhäilyssä tarvitsee niin ala-asteen käsityön kuin teknisen työnkin oppeja. Letkua, rautalankaa, teippiä, kangasta, sahaa, ruuvimeisseliä, foliota, aaltopahvia, kelmua, jakkaroita, jatkojohtoja ja vatupassia tarvitsee harva se päivä jonkun rakennelman kehittelyyn. Ei ole olemassa konetta, johon näyte laitetaan ja joka printtaa tuloksen saman tien. Luovuutta tarvitaan. Koneet eivät pysty tekemään kaikkea tutkijan puolesta, vaikka CSI:ssä siltä vaikuttaakin.

Yllä vakituisluonteinen viritys solujen hapentuoton mittaukseen. Tuossa nurkassa koko komeus nököttää...ja kyllä, se ON tavallinen diaprojektori.

M-

"Ei sinänsä harmita, että hommat menee pieleen, mutta sitä aina ajattelee, että olis voinut senkin ajan maata" -tuntematon nero