Olen tehnyt erästä koetta viime elokuusta lähtien. Se toimi ensimmäisellä kerralla, eli solut olivat pysyneet pimeässä. Toistot (n. 10 kpl) eivät ole kertaakaan toimineet, eli jollain mystisellä tavalla kaikista varotoimista huolimatta solut ovat saaneet valoa. Koe on varsin työläs, ja kokonaisuudessaan se vie aikaa n. viikon, henkistä pääomaa ja vaivaa sitäkin enemmän. Aikaisemmin olin hyvin epätoivoinen työläiden kokeiden ainaisen toistamisen kanssa, mutta nyt olen vaipunut loputtoman ahdingon uuvuttamana välinpitämättömyyteen. Välinpitämättömyyttä hetkauttaa vain kerta kerran jälkeen se, kun nuolaisee ennen kuin tipahtaa: "no NYT sen täytyy toimia, on suoritettu kaikki mahdolliset varotoimet ja tehty kikka kuutoset, uhrattu riisikakkuja syanobakteerien jumaluuksille ja pidetty oikeanlaisia sukkia väärinpäin jaloissa."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ei silti.

Ensiviikolla uudet kokeet vetämään. Ja taas voi elää toivossa pienen hetken.

M-

Päivän huomio: "Labrabiologi ei osaa käyttää tikkaita"