Tässä taannoin olemme kuulleet useammassakin puheenvuorossa hehkutettavan "tieteelle omistautumista". Kirjoita tähän sit nyt jotain, sanoo V. Joo, kirjoitan sitten siitä, miten V on tieteelle omistautunut ja suunnittelee juuri töitä sekä lauantaille että sunnuntaille ;) Jollain tasolla meillä on kyllä antipatioita sitä kohtaan, että meidät määriteltäisiin ”tieteelle omistautuneiksi” henkilöiksi. Miksi emme siitä pitäisi, kuvastaisihan se eräänlaista ammatillista menestystä ja pätevyyttäkin? En osaa selittää mistä moinen kammo johtuu. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Emme ole omistautuneet tieteelle, vaan elämälle, sanoo V. Hyvin sanottu.

On geelejä ajettavana, myrkkiksiä pipetoitavana ja erinäisiä kurssitehtäviä tehtävänä. Ei muuta kuin labratakki juoponnappiin ja hommiin.

 

Jouluun on enää kaksi viikkoa, syanobakteerikin sen tietää:

 

 

Päivän huudahdus: ”Mä tarviin lisää solujaaaaaaaaaaaarrrrghmäenkestäääääää!”

M & V